Hevonen

Tänään päädyin ratsastamaan ystävän luokse Tarvasjoelle. Ei hullumpaa! Olen ollut hevosen selässä joskus ihan pienenä lapsena, ja kerran aikuisiälläkin. Nyt sain kaveriksi ison ja kiltin pollen, jolla olisi ollut energiaa vaikka muille jakaa. Hänellä oli jaloissa kuitenkin jotain ongelmia niin, ettei häntä voinut päästää kovin vauhdikkaasti kirmaamaan. Ihan hyvä, koska siinä vaiheessa olisin varmaan pudonnut satulasta.

Pakkasta oli enää viisi astetta, ja ilma oli kostea. Tein kerrospukeutumisesta taidetta ja lopulta minulla oli päälläni niin paksulti vaatteita, että mietin, pääsenkö ollenkaan hevosen selkään kipuamaan.


Ystävä varusti minut vielä kaikenlaisilla ratsastustarvikkeilla ja opasti minut satulaan. Ei se kovin vaikeaa ollut, eikä ollenkaan pelottavaa. Hevosen selässä oli oikeastaan tosi rento ja hyvä olla. On mieletöntä, miten niin suuri eläin toimii niin täydellisesti vain pieniä eleitä käyttämällä. Osaan nyt ajaa hevosta jonkin verran. Osaan lähteä liikkeelle, pysähtyä ja peruuttaa.

Tarvasjoelle lähtiessäni ajattelin näpytellä osoitteen navigaattoriin, niin löydän helposti perille. Google mapsin mobiilisovellus on aivan loistava. Miettikää, ettei ole montaakaan vuotta siitä, kun ihmiset ostivat navigaattori-laitteita, jotka maksoivat satoja euroja ja joiden karttoja piti päivitellä erikseen vähän väliä. Nyt älypuhelimessa on kaikki.

Avatessani Mapsin, vastassa olikin vähän toisenlainen kohde-ehdotus kuin Tarvasjoki. Olin hetki sitten googletellut Bergeniä läppärillä ja mobiilisovellus muisti sen.


Alan käydä sen Norja-asian kanssa nyt niin kierroksilla, että siihen pitää ottaa etäisyyttä hiukan. Mietin sitä nyt 24/7, mikä estää minua elämästä tätä hetkeä. Se tuntuu myös jotenkin sokeuttavalta. On kuin kulkisi laput silmillä.

Seuraavat asiat mietityttävät eniten:

  • Miten löydän Norjasta töitä? Pitääkö työpaikka löytää ennen muuttoa, vai muutanko ensin, elän hetken säästöjen varassa ja etsin sitten töitä?
  • Kestänkö jättää taakseni kaiken, mitä minulla täällä Suomessa on? Mukaani saisin oikeastaan vain koiran ja tavarat.
  • Käytännön asiat: vakuutukset, pankkitilit, sosiaaliturvatunnus, työttömyysturva, eläke... Miten näiden kaikkien kanssa toimitaan?
  • Suurin kysymys, tai oikeastaan pelko: Mitä jos töitä ei löydy ja rahat loppuu? 

Jotenkin en jaksaisi uskoa, että jäisin Norjassa vaille töitä. Olen kuitenkin reipas ja terve nuori ihminen, joka puhuu hyvää englantia ja ranskaa, melko hyvin ruotsia ja tiedän, että opin norjankin nopeasti. Kyllä mulle töitä siellä on. Kunhan vain löytäisin ne.

Mutta tosiaan. Nyt pitää vähän rauhoittaa, viilentää ja ottaa etäisyyttä. Pitää hetkeksi lakata kahlaamasta finn.no-sivuston työpaikkoja ja vuokra-asuntoja. Pitää hetkeksi lakata murehtimasta, että olisinko valmis lähtemään ja jättämään kaiken täällä. Pitää lakata hermostumasta siitä, kun välillä pelottaa ja välillä ei. Kaikkien näiden ajatusten kanssa vehkaaminen on tosi uuvuttavaa ja hämmentävää. Jään nyt hetkeksi lomalle niistä.



Ylvis ja Robin molemmat edustettuina Putouksessa, hyvä hyvä. On toi Robin vaan hyvä jätkä. Kunpa se Justinkin nyt saatais kuntoon.

Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.