Alle opp!

Tuli aamulla tutkittua taas Norjan karttaa iskän kanssa.

Tuli myös kahlattua Helgelandia läpi streetview'n kanssa hyvä tovi.

En meinaa pysyä nahoissani, kun mietin sitä ensi kesän päivää, kun Salo ja Suomi jäävät taakse ja auto kurvaa kohti Norjaa. Ensiksi heti merelle, sitten kiitäen Ruotsin läpi ja nopeasti Norjaan. Kaksi viikkoa aikaa, aivan mieletöntä! 

Norja on nyt poltellut mielessä jo niin kauan ja niin monella tapaa, etten jumankekka jaksaisi enää odottaa sinne pääsemistä.

Iskä totesi, että vaikka Norja onkin kallis, niin halvalla pääsee, kun ei osta mitään. Se on ihan totta. Millekään shoppailumatkalle en tod ole lähdössä, päin vastoin. Paitsi norjalaisiin villapaitoihin saatan kyllä sijoittaa.

Lähden Norjaan saadakseni olla Norjassa. Lähden näkemään ja kokemaan Norjaa. Kuulemaan norjan kieltä. Tuntemaan Norjan tuulet ja tuiverrukset, katsomaan Norjan merta, vuoria, kaupunkeja ja ihmisiä. Ehkä vilkuilemaan salaa, minne voisin muuttaa ja mistä voisin kysyä töitä? Miksi ei! Ei sitä kamalan vakavasti kannata ottaa, mutta muistutan itseäni siitä, että ihan kaikki on mahdollista.



Pakkanen on viime päivinä kiristänyt ihoa. Sahajärvi on saanut jään peitokseen ja Teijonlahtikin on kuulemma alkanut jäätyä. Ehkä se talvi ehtii tässä hetken viipyillä, ennen kuin taas on kevät. Minulle on ihan sama mikä vuodenaika on. Ei tuo kuukauden putkeen jatkunut sadekaan maata kaatanut, vaikka aurinko ei ihan oikeasti näyttäytynyt täällä sinä aikana kertaakaan.

Toki auringon vilkkeessä saa kauniita kuvia. Ja koirakin säilyy edes hiukan puhtaampana, vaikka hinkkaakin itseään jostain syystä mielellään likaisia autoja vasten.

Tein eilen ystävän kanssa päivämatkan Taivassaloon. Aurinko paistoi ihanasti ja juuri ennen määränpäätä alkoi sataa hiljalleen kaunista lunta. Merikotkakin nähtiin. Reissun jälkeen kurvasimme vielä syömään Ikeaan ja kahville Länkkärin Cittariin.

Pahvikahvi on loukkaus kenen tahansa ihmisarvoa kohtaan, mutta hyvässä seurassa sekin näköjään menettelee.

Ikeassa kahvi ja pulla kunnon kupista ja lautaselta maksoivat 50 senttiä yhteensä.
Cittarissa pahvimukista ja -lautaselta 1,90.
Just sayin.


Huudatan kuulokkeista Øl på afterskita. Miten joistain biiseistä tuleekin tällaisia riippuvuustiloja? 

Replay replay replay. Replay. Ja kerran vielä. Replay.

Tyylikkäännäköisiä kavereita nämä DJ Broilerin tyypitkin ovat. Tässä toinenkin hyvä biisi heiltä. Feministit älkööt vaivautuko katsomaan. Tulee vain paha mieli.

Joskus sitä miettii, että on minulla tässä hullu maailma, kun tällaista musiikkia huudattamalla päänsä sisällä sitä rentoutuu paremmin kuin monessa muussa tilanteessa. Niin aivotonta musiikkia kuin olla ja pääsee, ja silti tuntuu niin hyvältä sitä kuunnella.

Jotenkin epäterveellä tavalla juuri tämä Afterski-kappale sävelineen ja teemoineen kuvaa mielestäni osuvasti tämän päivän skandinaavista hyvinvointiyhteiskuntaa. Ja sairaalla tavalla sekin tuntuu hyvältä.


Sinitarrasin Utön karttakortin keittiööni kaapinoveen. Oikein hyvin näkyville.

Utön olemassaoloa ja helppoa (lue: ilmaista) saavutettavuutta ei saa unohtaa.

Jotenkin tekisi mieli koittaa soluttautua siihen lintuharrastajamereen, joka Utön kallioilla keväisin ja kesäisin kuulemma velloo. Luulen, että viihtyisin siinä porukassa, vaikka en olekaan lintujen kanssa ihan niin supervakavissani kuin monet heistä.

Kesällä Utössä saisin nauttia merestä ja aurinkoisesta saaristosta, vaikka samalla vähän tirppoja tiirailisinkin.


Joo. Onneksi huone heinäkuuksi on jo varattuna.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta