Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2014.

Hauskaa jäällä

Kuva
Oltiin eilen illalla ystävän kanssa kokeilemassa, nousisiko jään alta jo matikoita. Odotettiin hämärän laskeutumista, pakattiin pulkkaan kaira ja madepilkit ja lähdettiin jäälle. Mukana oli termarillinen kuumaa kaakaota ja taisi jossain olla pieni taskumattikin.

Auringon laskettua Kemiönsaaren taakse tuli tähtitaivaasta minuutti minuutilta aina vain upeampi. Tähdet kirkastuivat ja kirkastuivat. Takanamme kohosi Teijon Telakan ihanasti valaistu, kaunis vanha nosturi.

Jää päästi välillä majesteettisia paukahduksia. Yhden reiän kuudesta kairasin itse. En ole ennen ollut jäällä kalastamassa ja kaikki oli minulle siis ihan uutta, myös kairan käyttö. Voin kertoa, että tottuneen ihmisen käsissä se näyttää paljon helpommalta kuin mitä se oikeasti on. Raskasta puuhaa!


Meillä oli koirakin aluksi mukana, mutta se paleli jäällä niin kovin, että vein sen hetken päästä takaisin sisälle. Jäällä puhalsi välillä julma viima, välillä oli ihan tyyntä. Bongattiin taivaalta iso karhu ja Orion, mutta muita…

Hevonen

Kuva
Tänään päädyin ratsastamaan ystävän luokse Tarvasjoelle. Ei hullumpaa! Olen ollut hevosen selässä joskus ihan pienenä lapsena, ja kerran aikuisiälläkin. Nyt sain kaveriksi ison ja kiltin pollen, jolla olisi ollut energiaa vaikka muille jakaa. Hänellä oli jaloissa kuitenkin jotain ongelmia niin, ettei häntä voinut päästää kovin vauhdikkaasti kirmaamaan. Ihan hyvä, koska siinä vaiheessa olisin varmaan pudonnut satulasta.

Pakkasta oli enää viisi astetta, ja ilma oli kostea. Tein kerrospukeutumisesta taidetta ja lopulta minulla oli päälläni niin paksulti vaatteita, että mietin, pääsenkö ollenkaan hevosen selkään kipuamaan.


Ystävä varusti minut vielä kaikenlaisilla ratsastustarvikkeilla ja opasti minut satulaan. Ei se kovin vaikeaa ollut, eikä ollenkaan pelottavaa. Hevosen selässä oli oikeastaan tosi rento ja hyvä olla. On mieletöntä, miten niin suuri eläin toimii niin täydellisesti vain pieniä eleitä käyttämällä. Osaan nyt ajaa hevosta jonkin verran. Osaan lähteä liikkeelle, pysähtyä ja p…

Voihan NORGE

Kuva
Kyttään Norjan työpaikkasivustoa. En voi olla kyttäämättä. Kun oman työpaikan jatko on auki ja sitä kautta koko elämä vähän niin kuin vaiheessa, niin ei ole mitään perustetta olla tarkastelematta kaikkia mahdollisuuksia.

Maailma ei ehkä ikinä ole ollut minulle niin avoin kuin mitä se nyt on. Tätä tilaisuutta ei saa ohittaa sokeasti ilman, että puntaroi mahdollisuuksiaan.

(Alla oleva biisi on tosi hyvä huolimatta siitä, että sen nimi on suomeksi puheripuli...)


Itse asiassa saan puuskia, jolloin minusta sisältä kumpuaa satavarma tunne siitä, että minun on lähdettävä. Hyvä etten kurvaa autoa saman tien kohti Turun satamaa.

Mikään ei estä, paitsi ehkä pelko käytännön järjestelyistä. Ja se ei saa olla esteenä, jos homma muutoin tuntuu oikealta.

Mutta välillä nuo varmuuspuuskat menevät ohi, mikä vähän epäilyttää. Olen hyvin onnellinen täälläkin ja viihdyn töissäni, joten jos työt jatkuvat, ei minulla ole syytä lähteä - ellen ole satavarma siitä, että lähtö on oikea valinta.

Jos työt loppuvat…

Kouvola

Piipahdin viikonloppuna ystävän luona Kouvolassa. En ole ennen ajanut noin pitkää matkaa (250 kilsaa suuntaansa) autolla yksin, mutta hyvinhän se meni. Ajoin motarilla Lohjalle, sieltä tietä nro 25 Hyvinkään ohi Mäntsälään, siitä taas motaria Lahteen ja lopulta taas tietä nro 12 Kouvolaan. Ajomatka kesti muutaman tunnin. En malttanut pysähtyä kahvittelemaan saati syömään matkalla, aivan pienen pysähdyksen tein huoltsikalla jossain Lohjan ja Mäntsälän välimaastossa.

Lähdin ajamaan perjantaina töiden jälkeen, joten pimeä ehti laskeutua jo ennen kuin ehdin edes Lohjalle. Maisemista ei siis menomatkalla tarvinnut nauttia. Sitä enemmän nautin kuitenkin musiikista: DJ Broiler oli soittolistalla ykkösenä koko pitkän matkan. Tie ei ollut niin liukas, että siinä olisi koko ajan tarvinnut olla sydän syrjällään. Mutta kyllähän sitä varovainen sai olla.

Mulla oli kännykkä ja sitä myöden navigaattori kyllä mukana, mutta en tarvinnut ajo-ohjeapua. Olin ennen lähtöä katsonut reitin kartalta ja Stree…

Alle opp!

Kuva
Tuli aamulla tutkittua taas Norjan karttaa iskän kanssa.
Tuli myös kahlattua Helgelandia läpi streetview'n kanssa hyvä tovi.
En meinaa pysyä nahoissani, kun mietin sitä ensi kesän päivää, kun Salo ja Suomi jäävät taakse ja auto kurvaa kohti Norjaa. Ensiksi heti merelle, sitten kiitäen Ruotsin läpi ja nopeasti Norjaan. Kaksi viikkoa aikaa, aivan mieletöntä! 
Norja on nyt poltellut mielessä jo niin kauan ja niin monella tapaa, etten jumankekka jaksaisi enää odottaa sinne pääsemistä.
Iskä totesi, että vaikka Norja onkin kallis, niin halvalla pääsee, kun ei osta mitään. Se on ihan totta. Millekään shoppailumatkalle en tod ole lähdössä, päin vastoin. Paitsi norjalaisiin villapaitoihin saatan kyllä sijoittaa.
Lähden Norjaan saadakseni olla Norjassa. Lähden näkemään ja kokemaan Norjaa. Kuulemaan norjan kieltä. Tuntemaan Norjan tuulet ja tuiverrukset, katsomaan Norjan merta, vuoria, kaupunkeja ja ihmisiä. Ehkä vilkuilemaan salaa, minne voisin muuttaa ja mistä voisin kysyä töitä? Miksi ei…

Olutta afterskissä ja niin päin pois

Kuva
Kyllä luonto on sitten ihmeellinen. Vai mitä sanotte tästä?

IS julkaisi kuvia, jotka Teemu Mäki-Patola oli ottanut espoolaismetsästä löytämästään hiusjäästä. Kertakaikkiaan upean näköistä. Kyllä siinä on Teemu varmaan päätään raapinut, että mistä ihmeestä mahtaa tuossakin olla kyse.

Miten tuollaista voi edes olla?

Tai no, jos jotain on näiden 25,5 vuoden aikana tullut opittua, niin voin kyllä sanoa, että aivan mitä tahansa voi olla. Sellaista asiaa tai ilmiötä ei olekaan, mitä tässä maailmassa ei voisi olla.

Viimeistään kun mennään kvanttifysiikkaan, internettiin, Yhdysvaltoihin tai Pohjois-Koreaan, niin aivan kaikki on mahdollista. Mistään ei pitäisi yllättyä enää vuonna 2014.

Vaan onhan tuo hiusjää silti ihan satumaisen näköistä.


On se vaan upeaa asua täällä pohjoisessa. Eihän meillä ole mitään oikeita ongelmia, mitä nyt vähän tuimaa pakkasta välillä. Tässä sen kunniaksi vähän norjalaista jumputusta. Bongasin tuon biisin Ylviksestä, jossa siitä esitettiin hyvin erilainen versio. Täm…

Kylmenee ja kuumenee

Kuva
Pörssistä hyviä uutisia heti maanantaiksi. Ei mitään maailmoja mullistavaa, mutta hyviä kuitenkin. Hihhih.

Pakkanen puree ja taas pitää sählätä auton lämmittämisen kanssa. Rasittavaa. Mutta on oma valinta asua täällä pohjolassa, joten ei saa valittaa. Pitää vain purra hammasta sietää.

Jossain välissä voi yrittää jopa nauttia.

Onhan hiljattain saatu lumi valaissut maailmaa paljon. Kierreltiin ystävän kanssa Sahajärven rantaa viime viikolla pimeällä. Siellä näki ihan hyvin ilman lamppuakin, koska lumi oli juuri tullut maahan. Ei pudottu järveen tai koettu edes montaa läheltä piti -tilannetta. Maailma oli suorastaan aavemaisen hiljainen ja syvän tummansininen. Ihana.

Talvi siis tuli, mutta onneksi taskussa oleva Galaxy S II kuumenee sitäkin reippaammin taas vaihteeksi. Akku on hetkessä tyhjä, kun puhelin hohkaa kaiken energiansa lämpönä ulos alta aikayksikön. Siitä kyllä voisi valittaa. Mutta en jaksa enkä viitsi. Ostan uuden jos vanha räjähtää. Toivottavasti ei räjähdä naamalle.

Juuri n…

Raha ja ruoka

Kaksi asiaa:

1. Ei ne isot tulot vaan ne pienet menot
2. Ei se hurja liikkuminen vaan se kohtuullinen syöminen

Joulu oli ravinnollisesti yltäkylläistä aikaa ja joulukuussa meni paljon myös rahaa. Nyt on aika järjestäytyä. Tämä ei ole mikään uudenvuodenlupaus, vaan takaisin ruotuun palaaminen.

1. Olen elänyt rahan kanssa turhan hövelisti viime viikot.
Kaiken lisäksi sijoitin jonkinmoisen rahasumman juuri osakkeisiin - ensimmäistä kertaa elämässäni! Riskihän se on, mutta osakesijoittaminen on kiinnostanut minua jo vuosia ja nyt tuli sellainen olo, että sitä on aika kokeilla. Valitsin sijoitettavaksi summan, jonka menettäminen kokonaisuudessaankaan ei ylitsepääsemättömästi horjuttaisi talouttani. Itse asiassa selviäisin siitä ihan hyvin. Vaikka ottaisihan se toki hemmetisti päähän.

Kohde, johon rahat sijoitin, on hyvin riskialtis, mutta jotenkin minulla on siitä kamalan hyvä fiilis. Olen punninnut tilannetta pitkin talvea ja nyt tuntuu hyvältä. Intuitio on jopa niin hyvä, että olen itsekin …

Suunnitelmia

Kuva
Harmaata harmaata harmaata ja sataa! Aamulla satoi räntää, se tuntui ihan naurettavalta. Naurettava talvi. Siis ihan oikeasti naurattaa. Niin hullu keli. Että ei voi kuin nauraa.

Mietin aamulla kaksi kertaa, ennen kuin nousin seitsemän jälkeen ylös ja kampesin itseni ja koirani maaseudulle lenkille. Olisi voinut jäädä vain maate. Lämpimän peiton alle. Mutta sitten olisi mennyt plörinäksi koko päivä. Aikainen lenkki pelastaa päivän kuin päivän, vaikka räntää tulisikin taivaan täydeltä.

Talvilomasuunnitelmat ovat varmistuneet. Ehkä. En tiedä, koska lomani on, mutta kun tiedän, koitan varata huoneen Jurmosta kahdeksi yöksi. Jos sinne vain mahtuu niin sitten se on menoa. Jurmoon ehtii muutamassa päivässä paljon paremmin kuin Norjaan.

Aivan lähiaikoina on luvassa matka ystävän luo itä-Suomeen, ellei ajokeli muutu ihan kohtuuttoman huonoksi. Oih, odotan sitä kovin! En olekaan ennen ajanut yksin niin pitkää matkaa.

Ja lähiviikkoina saattaa olla luvassa viikonloppu myös Houtskarissa. Ihanaa!

Utö-reportaasi

Kuva
Tässä aluksi vielä varmuuden välttämiseksi kartta, josta käy ilmi reitti Salon kaupungista Utön saarelle.
Matkalla on Paraisten ja Nauvon välillä yksi lossi. M/s Eivor lähtee Nauvon lossirannasta Pärnäisistä, eli siis Saariston Rengastien varrelta. Pärnäisten rannassa on autolle hyvä parkkipaikka - autoa on turha ottaa mukaan Utön piskuiselle saarelle.
Ai niin, ja Suomen valtio tarjoaa tämän merimatkan. Samoin kuin tietenkin lossinkin. Paikkaa laivalta ei tarvitse varata eikä maksaa. 


Saapuessamme Utön satamaan oli jo niin pimeä, ettei saaresta saanut illalla kummoistakaan käsitystä. Kuljimme laivarannasta vanhojen armeijan parakkien välistä hiekkatietä kohti majakkaa. Parakit ovat suoraan sanottuna rumia, mutta ne ovat osa saaren historiaa ja siksi ne eivät omaa silmää ainakaan häirinneet.
Asuimme vanhassa luotsiperheen talossa. Talossa on neljä makuuhuonetta, jotka on muutettu kahden hengen hotellihuoneiksi. Keittiö, kylppäri ja olohuone ovat asukkaiden yhteisessä käytössä. Talossa…

Utön tuulettama

Kuva
Takana viikonloppu siskon kanssa Utössä. Lähdettiin lauantaina ja palattiin eilen maanantaina.

Utö on kaunis saari kaukana ulkosaaristossa. Sinne kulkee m/s Eivor, joka lähtee Nauvon Pärnäisistä. Matkalla pysähdytään Berghamnissa, Nötössä, Aspössä ja Jurmossa. Matka Nauvosta kestää kokonaisuudessaan viitisen tuntia.


Saarella oli muutamia lintubongareita ja meidän lisäksemme pari muutakin turistiporukkaa. Auto ei ollut mukana saaressa eikä sillä olisi tehnyt siellä mitään. Utö on niin pieni, että sen on kävellyt päästä päähän vain pienessä hetkessä.

Meille oli varattuna kahden hengen huone vanhasta luotsiperheen kotitalosta majakan juurelta.


Onni oli mukana matkassa monella tapaa. Oikeastaan meillä kävi ihan satumaisen hyvä tuuri matkallamme. Mutta siitä lisää myöhemmin. Kirjoitan pian koko matkakertomuksen kuvineen kaikkineen, mutta nyt en jaksa. Väsyttää!

Kuvat ehdin jo käsitellä ja ne löytyvät täältä.

Virtaa

Kuva
Koskakohan unirytmi palaa ennalleen?

Olen kai tullut vanhaksi.

Istun sohvalla ja kuvaan kaloja, selaan kännykkää, katson televisiota ja kirjoitan blogia yhtä aikaa. Ah tätä ihanaa nykyaikaa. Mitään en vaihtaisi pois.

Tänään taisi olla vuoden pimein päivä. Missään vaiheessa päivää ei paksun harmaan pilven takia voinut tietää, missä aurinko edes suurin piirtein oli. Saattoi vain olettaa, että se kulki suurin piirtein saman radan taivaan halki kuin aina ennenkin.

Mutta ei pimeys haittaa. Kyllä ankara pimeys on joka tavalla normaalimpaa ja terveempää kuin kesän pähkähullu valoisuus.

Merta ikävä. Ja luontoa. Mutta se ikävä saa lääkettä viikonlopulla oikein olan takaa.

Mahtis viikonloppu edessä.

Aaargh pitää valvoa vielä monta tuntia, että näkee Ylviksen. Elämä ei ole helppoa.

Tekisi ihan kamalasti mieli mennä laavuun yöksi.

Mahdollisuuksien vuosi

Kuva
Vuosi vaihtui.

Oli ehkä paras vuodenvaihde ikinä.

Uudenvuodenaatto, klo 20:00
Oltiin ystävien kanssa Matildassa katsomassa ilotulitusta. Siellä oli ihmisiä ihan hirveästi! Rannan ihanat putiikit ja rakennukset olivat kaikki avoinna, kauniit jouluvalot tuikkivat ja ihmiset olivat hyvällä mielellä.

Autoletka oli valunut kohti Matildaa jo kauan ennen kahdeksaa, jolloin ilotulitusshow'n tiedettiin alkavan. Ihmisiä tuli siis kaukaakin, ei siellä pelkkiä oman kylän immeisiä ollut. Esitys olikin upea. Meren pintaa pitkin raikui Dire Straitsin Money for nothing juuri ennen, kuin taivasta alettiin räjäyttää alas raketeilla. Glögi maistui hyvältä ja tunnelma oli mahtava. Ilotulitteiden massiivisuus sai yleisössä aikaan hauskoja ilmeitä.

Esitys kesti joitakin minuutteja, minkä jälkeen suurin osa ihmisistä alkoi taas ahtautua autoihinsa ja ryömimään autoillaan mäkeä ylös ja pois.

Klo 20:15
Me ei lähdetty rannasta heti, vaan mentiin rantaravintolaan syömään oikein kolmen ruokalajin ateria. Alkur…