Viikonloppu

First things first: On se hyvä! Robin siis. Mainio keikka Caribiassa eilen. Ton on pakko olla tosi hyvä jätkä. Ei ole kertakaikkiaan muuta vaihtoehtoa.


On aivan kertakaikkisen supermahtava viikonloppu takana. Ihan mahtava. Perjantai-ilta venyi ja vanui aamukuuteen saakka Teijolla. Katsottiin ystävien kanssa kauhuelokuvia ja yöllä kahden aikaan saatiin päähämme lähteä hautausmaalle. Paras päähänpisto, sillä ulkona oli upean kirkas ilma ja taivaalla satoi tähdenlentoja. Nähtiin niitä kai lähemmäs kymmenen. Yritin katsoa netistä, että mitä sieltä oikein ropisee, mutten nopealla haulla löytänyt mitään tietoa.

Myrsky oli kaatanut valtavan puun hautausmaalla tien yli ja istuttiin siihen rungon päälle hyväksi toviksi juttelemaan ja fiilistelemään. Takaisin käveltiin sitten vielä kartanon seudun teitä, siellä oli niin kaunista.

Aamulla näin, että kaatunut puu oli tehnyt aika paljon enemmän vahinkoa kuin miltä se yöllä näytti...
Vaan ilmanpa tuota vahinkoa olis mainio yöllinen fiilistelyhetki jäänyt pitämättä.
Jos joku olis perjantaina päivällä sanonut, että yöllä kahden jälkeen istun teijolaisella hautausmaalla, niin en olisi välttämättä uskonut. Tai sitten olisin. Kaikkihan on mahdollista!

Aamulla heräsin hyvän tovin ennen muita ja lähdin kävelemään samaa lenkkiä valoisalla.  Kävelin merenrantaan. Se on ihmeellistä, miten kauan merta voi katsoa. Pää tyhjenee ja tuntuu niin hyvältä. Meri oli jäässä ja jää paukahteli hiljaa. Maiseman värit oli upeat. Siellä oli niin hyvä hengittää. Voin palata sinne koska tahansa. Ja palaankin. Mikään ei estä.

Ihanat värit, kaunis jää.
Nouseva aurinko ehti sädehtiä vain pienen hetken, ennen kuin painui pilven taa. Yritin kuvata Fiatia kauniissa telakkamaisemassa, mutta joku oli parkkeerannut vanhan ja ruman Audin niin keskelle, että se olisi tullut kuvaan joka kulmasta. Hitsi. Joku toinen kerta sitten.

Häiriintyyköhän naapuri jo kun kuuntelen Robinia toista tuntia? Yritän kyllä pitää volyymit sellaisina, ettei ne kuuluis naapuriin. Ja kuuntelee sekin aika usein aika kovaa. Ei tosin Robinia. Tilttaamaan on muuten ihan huippuhyvä biisi. Ja Luupilla mun korvissa on mun toinen suosikki.

Neljä aikuista tarvitaan, että tuon puun saa halattua ympäri saakka. Kokeiltiin. Hehe!


...


...


...



No okei pistetään yks Robini tähän viel. Onnellinen on muuten kans todella hieno biisi. Jumankekka mun täytyy huomenna käydä levykaupassa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta