Tapaninpäivän piknik

Tapsanpäivä lähenee loppuaan ja sähköt toimii silti edelleen. Meni siis paljon paremmin kuin pari vuotta sitten!

Vietettiin viime yö kaverin kanssa hänen mökillään saaristossa. Syötiin itsemme heti aluksi ihan ähkyyn kinkkua, kalkkunaa, lanttu- ja perunalaatikkoa, italiansalaattia, lohta, peuraa, valkohomejuustoa, luostarijuustoa, sipsejä ja fazerinoja.

Kun vatsa oli viittä vaille repeämässä, oli tietenkin leffa-aika: katsottiin Studio Ghiblin elokuvat Tulikärpästen hauta ja Kikin lähettipalvelu. Hyvin erilaiset, mutta molemmat oli loistavia.

Tulikärpästen hauta kertoi kahdesta orpolapsesta sodan jaloissa Japanissa. Spoiler alert: Molemmat kuolivat lopulta. Ahdistava, mutta ihan näkemisen arvoinen elokuva. Siitä oppi ainakin sen, että millainen aikuinen ei halua olla.

Kikin lähettipalvelu oli paljon kevyempi ja hauskempi elokuva, johon oli hyvä päättää hyvä ilta. Siinä on hassu puhuva pieni musta kissa.

Aamulla syötiin itsemme heti ensimmäiseksi uudelleen ähkyyn ja katseltiin Ohukainen ja Paksukainen -leffoja Teemalta. Meri oli kaunis ja harmaa.

Oli hyvä aamu.

Kotimatkalla pysähdyttiin Teijolla merenrannassa. Haettiin kyläkaupasta mukaan kahvia, muffinsseja ja jäätelöä, ja ajettiin rantalaiturille piknikille. Istuttiin siinä huovan päällä, roikotettiin jalkoja meren yllä ja nautittiin elämästä. Aika huippua.


Sitten käytiin vielä lenkillä. Yritettiin kai keventää jouluruokien luomaa jäätävää ähkyä. Ja kai se hiukan auttoikin. Ihailtiin lenkillä esimerkiksi Teijon hautausmaan kauniita tuikkivia kynttilöitä. Se kaatunut puu, jonka rungon päällä jokin aika sitten istuttiin keskellä yötä, oli näköjään saanutkin tosi pahaa tuhoa aikaiseksi kaaduttuaan hautausmaan kiviaidan päälle.

Todettiin, ettei hautausmaa puhuttele meitä kumpaakaan millään tasolla. Jotkut tykkää hautausmaan tunnelmasta ja toiset ei voi sietää sitä. Meissä se ei aiheuttanut mitään tunteita kummassakaan. Maa mikä maa. Ei ne henget siellä mullissa elä. Kyllä ne on meidän ympärillämme ihan kaikkialla, ei pelkästään hautuumailla.

Juotiin teet vielä siskon luona ja tässä sitä nyt ollaan, kotisohvalla, väsyneenä mutta onnellisena.

Huhhuh.

Oli hyvä joulu. Ja luulenpa, että tulee aivan supermahtava vuodenvaihde. On vähän sellainen fiilis.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta