Hämärä taittuu

Sunnuntai ja joulu on ovella.

Musta joulu minun makuuni. Aikuisena olemisen yksi etu on, että ei haittaa, vaikka jouluna ei ole lunta. Päin vastoin.  Tai lumi vielä olisikin ok, mutta kun sen kanssa tulee aina jäätä ja liukkautta, ja sitten ajaminen on hankalaa.

Talvipäivänseisaus on nyt, eli päivä alkaa tästä eteenpäin pidentyä. Pimeyskään ei minua tosin vaivaa. En ole melkein edes huomannut sitä. Ainoa hankaluus on, ettei meinaa päästä valoisalla lenkille, ja siksi on valittava vähän tylsempiä lenkkireittejä kuin mitä valoisalla valitsisi. Mutta kohta se päivä taas pitenee ja voi alkaa kiipeillä merenrantakallioilla myöhempäänkin.

Tutkailen tässä vaihtoehtoja, että mitä sitä voisi tapaninpäivänä tehdä. Joulupäivä menee aatosta toipumiseen, kun vatsa on täynnä ja jouluaaton yltäkylläisyys on aiheuttanut melkein krapulaa vastaavan henkisen ähkyn. Kaikki kolme akvaariota on sitä paitsi siivottava ja joulupäivä voi olla täydellinen juuri siihen.

Mutta tapaninpäivänä voisi mennä jonnekin. Pitäisikö ajaa huvikseen vaikka Nauvoon?`Tai käydä pitkä lenkki retkeilyalueella Matildassa? Norjassa ei ehdi yhden päivän aikana käydä. Tai sitten voisi hakea pizzan ja pitää Miyazaki-leffamaratonin. Kaikki on mahdollista! Paitsi se Norjan-reissu yhdessä päivässä.

Telkkarista tulee yksin kotona. Mikä joululegenda. Aina yhtä tyhmällä tavalla valtavan viihdyttävä.




Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.