Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2013.

Mamin muru

Kuva
On se söpö, voi taivaan talikynttilät! <3 <3 <3

Niin paljon ihastusta herättää joka puolella. Oon niin ylpeä siitä, että tää auto oli ihan mun oma valintani ja löytöni - siinä ei yksikään mies ollu pätemässä ja neuvomassa, vaan valitsin tän ihan itse. Mun piti ostaa golffi, mutta sitte keksin tän ja rakastuin.

Diisselikin se on, niinku pitikin olla. Kulkee pelkällä löpön hajulla. Ja on aina niin iloinen ja hyväntuulinen!

Oon ostanu hänelle kaikkea kivaa, kuten suojahupun, ensiapulaukun, puhdistusliinoja, oman pesusienen ja takapenkille pöllötyynyn. Ei noin söpöä ilmestystä voi olla hemmottelematta.


Hyvä.

Kuva
Ennustin tästä hyvää päivää ja hyvä siitä myös tuli. Huonoja päiviä onkin nykyään todella harvoin enkä enää pelkää niitä.

Olo on paljon eilistä parempi. Töissä oli huippupäivä, sain monen mukavan ihmisen lisäksi tavata monta erikoista eläintä.

Mutta ihan aamulla olin lenkillä.


Ajoin aamulla heti kaupan kautta Teijolle ja nappasin siskon koiran mukaan lenkille. Kilttien koirien kanssa pärjää ihan hyvin, vaikka niitä olisi hihnojen päässä kaksikin. Ilma oli kaunis ja aurinkoinen ja maailma oli rauhallinen - ihmisiä näkyi tosi vähän.

Koskikaroja sen sijaan suhasi Sahajärvestä laskevalla koskella monta. Ne eivät arvostaneet seuraani ollenkaan vaan vaikuttivat jopa ärsyyntyneiltä. En saanut kuvaa enkä kahden koiran kiskoessa eri suuntiin jaksanut kamalasti edes yrittää.


Tulin juuri kotiin ja vaikka väsyttää aika kovin niin saatanpa sittenkin katsella vielä jakson Top Gearia. Jaksojen katsominen menee kivasti, kun hyppään aina "Star in a reasonably priced car" -osion ohi. Koska se…

Vetää syvään henkeä

Kuva
Kyllä taas pitää vetää henkeä, huhhuh.


Tunnepuolen takapakit ottaa a) koville b) päähän.

Takapakista syntyy reaktio, että pitäisi rynnätä eteenpäin, ihan sama miten. Mutta tietäähän sen, ettei se olisi järkevää. Eli syytä on vain istahtaa sohvalle, vetää syvään henkeä ja uskoa parempaan huomiseen. Ei pitäisi antaa asioiden hetkauttaa. Onneksi kohta alkaa Miehen puolikkaat. Ei ole vielä ikinä ollut sellaista tilannetta, ettei se olisi auttanut.

Telkkarissa on nainen joka kiroilee ihan kamalasti. Ite oon onneks onnistunu hiukan vähentää. Kyllä mä pian pystyn lopettaa kokonaan.

Nyt teetä ja lepoa. Huomisesta tulee kiva päivä.

Salon seudun fiilistelijäonkijat

Kuva
Oli ihan hullun kiva päivä töissä tänään. Oon mielettömän onnekas kun mulla on töissä aina niin mukavaa. On siellä haastavaakin välillä, mutta aina kivaa.

Ripustin äsken seinälle suuren Suomen kalat -taulun, joka mulla on pyöriny nurkissa puoltoista vuotta mutta joka ei ole ikinä muka löytäny paikkaansa. Nyt sillä on paikka, ja hyvä paikka onkin. Näen sen komeasti ja muistan, että pitää alkaa kalastaa. Vaikka sitte vaan mato-ongella! Pääasia, että saa olla kauniissa paikoissa veden äärellä ja onkia. Opettelen perkaamaan kalat - how hard can it be - ja teen kalasoppaa itse ongituista ahvenista. Oikein kermaista, ihanaa!


Juttelin tänään työkaverille että pitäiskö mun perustaa Salon seudun fiilistelijäonkijat -yhdistys. Kun en mä mitään urheilukalastusta varsinaisesti havittele. Eläkeläiset täällä kokoontuu tiettyinä päivinä Vuohensaareen onkimaan, mutta mä en ole eläkeläinen enkä halua onkia mutaisessa Vuohensaaressa. Onkiminen on parasta mitä keksin, mutta omanlaista seuraa siinä tartt…

Metsässä parantunut

Kuva
Eilen illalla ei olo ollut oikein hyvä. Ahdisti, väsytti ja paikkoja kolotti. Elämä näyttäytyi minulle sotkuisena ja vaikeana esteratana, jossa en tiennyt, minne suunnata ja mitä tehdä.

Onneksi lääkkeistä parhain, metsä, auttoi siihenkin. Suuntasin kotiseudulle upeisiin metsämaisemiin koiran kanssa. Ilma oli harmaa ja kostea, täynnä ihanaa happea. Ketään muuta ei ollut missään. Metsä näytti, tuntui ja tuoksui upealta. Se kietoi minut sisäänsä ja piti hyvänä.

Istahdin pariinkiin otteeseen metsää kuulostelemaan. Nappasin vain pipon päästä ja asetin sen sammaleiselle kivelle istuinalustaksi. Istuin alas ja kuulostelin. Tikka naputti keloa ylhäällä latvustossa, jokin projekti hänellä oli siellä meneillään. Katselin puiden latvoja ja niiden yllä avautuvaa harmaata syystaivasta. Sammal ja kostea kaarna tuoksuivat kaikkialla. Työnsin käteni paksuun sammalikkoon ja annoin sen kosteuden ja viileyden raikastaa oloani. Sammal tuntuu tavattoman hyvältä kylmänä ja märkänä.

Käteeni osui puusta pudo…

Puhki patikoinnista

Kuva
Olen niin poikki eilisestä patikoinnista että! Nukuinkin puoleenpäivään, ja reisiä ja sääriä särkee. Ei siinä vielä mitään, mutta kun olen samalla onnistunut kehittämään ihan kamalan hartiasäryn, joka heijastuu päähän ihan kivasti. Olo on kuin vanhalla kääkällä!

No mutta, patikointi oli kivaa ja nytpä tunnen Teijon ulkoilureittejä paremmin ku ennen. Lisäksi tiedän, minne suunnata joululahjaostoksille: Teijon luontokeskuksella on myynnissä vaikka mitä upeaa tavaraa tosi edullisesti! Pääasiassahan siellä on pehmoleluja lapsille (vaikka ostin sieltä melkein yhden ylisöpön saukkopehmolelun, itselleni, mutta hillitsin itseni) mutta on siellä myös monenlaisia kirjoja ja muuta. Lahjat siskon lapsille ostan ainakin sieltä, se on selvä.

Käytiin Teerisaaressa, jonne mut on joskus aikoinaan iskä vienyt ekan kerran. Ollaan oltu siellä katsomassa teerien soidinta. Muistan savunmakuiset, nuotiossa lämmitetyt karjalanpiirakat ja sen, kun iskä herätti mut aamulla neljältä teeriä katsomaan. Ja niitä o…

Konna

Kuva
Tänään mulla oli mahdollisuus pelastaa tällainen söpöläinen pois autotieltä. Konna ei ymmärtänyt omaa parastaan, sillä se yritti kostaa pissaamalla käteeni. Mutta ei se mitään, kaiken saa anteeksi kun on noin söötti!


Kun pakkaset tuli, niin luulin jo, että multa jää rupikonnat tältä vuodelta kuvaamatta kokonaan. Mutta sitten löytyi tämä kullanmuru. Niinhän sitä sanotaan, että asioilla on tapana järjestyä!

Rupikonnilla on aina niin mainio ilme! Katsokaa nyt tuota!

Järvellä kuulin laulujoutsenten tööttäilyä etäältä ja hetken päästä pariskunta laskeutuikin järvelle. Oli niin hämärää, että tuskin näimme niitä, mutta laulu oli upeaa kuultavaa. Se kiiri ympäri erämaata järven pintaa pitkin. Aivan mieletön hetki.


Ekat dumplingssit

Kuva
Ihan hullunhyviä dumplingsseja tuli. Eikä ollut vaivalloista. Pannulla valmistat jauhelihan mausteineen ja kasviksineen, sitten sekoitat vehnäjauhosta ja vedestä taikinan ja kietaiset täytteet taikinanyytteihin. Keitä vedessä, ja siinä se!


Vedessä keitetty dumpling jää kalpeaksi, mutta on terveellisempi tietenkin kuin rasvassa keitetty.

En aio kirjoittaa reseptiä tähän, koska lainasin sen suoraan täältä. Kiitos vain, hyvä resepti! Chilin tosin jätin reseptistä pois ja lisäksi valmistin vain neljäsosa-annoksen, josta tuli viisi valtavaa dumplingssia.

Tämä oli muuten ensimmäinen kerta eron jälkeen - eli kahteen kuukauteen - kun vaivauduin oikeasti laittamaan ruokaa. Tähän mennessä olen vain kaapinut ja riipinyt suuhuni sieltä täältä jotain pientä päivittäin, tai sitten paistanut jauhelihaa ja syönyt sitä sellaisenaan. Kokkaaminen on mukavaa, mutta minun ei tule laitettua ruokaa siksi, että epäilen aina tekeväni sitä liikaa. Sitten se vain homehtuisi kaappiin ja rahat olis menny kankkula…

Vaellus- ja dumplingssisuunnitelmia

Kuva
Sadepäivä.

Sadetta se näyttää lauantaiksikin, kun pitäisi lähteä vaeltamaan. Mutta en anna sateen haitata. Kunnon vaatteet vaan päälle ja hyvät eväät mukaan (ajattelin tehdä evääksi dumplingsseja, en ole koskaan ennen tehnyt niitä!) niin kyllä tulee mukavaa. Ja kumpparit on tietenkin tärkeät. Mikään ei ole niin ikävä tunne kuin se, että lenkkari hörppää vettä varpaisiin tai kantapäähän ensimmäisellä kahdella askeleella. Mulla on kaksi paria lenkkareita, ja kaikki neljä kenkää hörppivät minkä ehtivät, vaikka ovat näennäisesti ehjät.

Ostan dumplingssiainekset tänään ja saatan illalla intoutua kokeilemaan niiden valmistamista. Ainekset on tosi simppelit, taikinaan vain vehnäjauhoja ja vettä ja täytteeksi lähinnä jauhelihaa ja kevätsipulia. Toki nyt vähän muutakin, mutta ei tuon monimutkaisempaa. Dumplingsseja voi kivasti syödä sormin, siksi ne sopivat mielestäni hyvin evääksi luontoretkelle.

Hayao Miyazakin animaatioissa dumplingssit näyttävät aina niin hyviltä, että niihin tulee aivan k…

Koskikara

Kuva
Henkilökohtainen ornitologinen riemuvoitto tänään: Koskikara! Siitä on vuosia vuosia kun olen viimeksi nähnyt koskikaran. Silloin tosin samassa paikassa kuin tänäänkin. Olin silloin vielä ala-asteella.

Aivan ihana pieni pallero, onneksi oli kamera mukana!


Oltiin ystävän kanssa lenkillä ja sen jälkeen Toisessa Keksissä kahvilla. En ole mikään kahviloissa istuskelija, mutta tällä lailla superharvoin kun kahvilla käy niin sehän on oikein mukavaa. Pieni hemmotteluhetki arjen keskellä.

Nyt alkaa taas olla sellainen olo, että pitäisi keksiä jotain lisää. Jotain uutta. Jotain, jossa tapaisin uusia ihmisiä. Mitä se voisi olla? En viihdy suurissa ihmisporukoissa varsinkaan iltaisin. Hankalaa välillä tällainen miettiminen ja itsetutkiskelu. Ensimmäistä kertaa ikinä opettelen viihtymään yksinäni, joten oli varmasti odotettavissa, että kasvukipujakin tulee. Mutta niistä selvitään, joten kyllä tämä tästä.

Hamstrasin eilen suomalaisen alehyllystä kolme itsetutkiskeluopasta. Jokainen maksoi muutaman…

Missä asuisin, kun maailma on avoin?

Kuva
Koska viihdyn nykyisessä ammatissani hyvin ja minulla on jopa työpaikka, joka kaiken lisäksi on aivan ihana, en aio nostaa kytkintä ainakaan niin kauan, kun asiat ovat näin hyvin. Mietiskelin tässä kuitenkin, että jos alanvaihto tulisi jonain päivänä toiveekseni TAI jos minulta loppuisivat työt, niin minne lähtisin, vai lähtisinkö minnekään?

Tärkeintä on kuunnella itseään ja olla itselleen rehellinen. Jos ja kun muuttamisesta omakotitaloon tulee joskus ajankohtainen ja varteenotettava vaihtoehto, aion ensisijaisesti kuunnella intuitiotani ja tunnustella, mikä paikka minua voimakkaimmin kutsuu. Eikä tietenkään riitä, että pelkkä paikka kutsuu, vaan myös talon on tunnuttava minulle oikealta. Mutta keskitytään tässä nyt vain paikkoihin ja katsotaan taloja sitten lähempänä.

Tässä lista paikkakunnista tai paikoista, joissa olen ainakin jossain vaiheessa elämääni haaveillut asuvani:

- Ranska (Provence tai vieläkin ennemmin Bretagne)
Ranskassa asumisesta olen teinivuosinani haaveillut vuosien…

Askeleita

Kuva
Ostin tänään joulukalenterin, mutta taidan alkaa napsia siitä suklaita jo marraskuun alettua. Kuka muka väittää, ettei niin voisi tehdä? Ranskassa asuessani opin, että pieni pala suklaata kuuluu jokaiseen päivään. Ja kun suklaapalansa nappaa joulukalenterista, ei tule otettua enempää kuin oikeasti se yksi pala päivässä. Voin joulukuuksi ostaa uuden kalenterin.


Viikonvaihteeksi tiedossa on kymmenen kilometrin opastettu vaellusreitti Salon upeimmissa maisemissa. Kameran kanssa tietenkin. Aivan huippua. Kaiken lisäksi viime lauantaina ystäväni kanssa testaama kuppila maaseudulla oli juuri niin suloinen, herttainen ja viihtyisä paikka kuin mitä olin kuullutkin, joten ei ole epäilystäkään, etteikö siitä tulisi kantapaikkani. Sinne voin piipahtaa muutaman kerran kuukaudessa nauttimaan yhden oluen ja rentoutumaan maailman menosta pariksi tunniksi. Täydellistä. Samalla saan tutustua siihen seutuun ja alueen ihmisiin, mikä on mainio mahdollisuus minulle pedata muuttoani sinne. Viivyn kaupungin…

Jaa että mitä on onnellisuus?

Eronnut mies pohtii blogissaan todella hyvää kysymystä. Kysymys on niin hyvä, että minun on suorastaan pakko kirjoittaa siitä omia ajatuksiani ihan kokonaan omaksi postauksekseen.

Mitä on onnellisuus?
Onnellisuus on jokaisen ihmisen kohdalla erilaista, joten lienee turhaa edes yrittää antaa mitään maatakaatavaa selitystä siitä, mitä onnellisuus olisi kaikkien kohdalla. Ensisijaisen tärkeää mielestäni kaikkien onnellisuuden kannalta kuitenkin olisi, että jokainen pysähtyisi miettimään, mitä onnellisuus tarkoittaa omalla kohdalla. Pysähtyminen voi viedä viikkoja tai kuukausia, mutta on vaikea kuvitella, mikä olisi oman elämän kannalta tärkeämpää kuin se, että saa selville, mikä tekee itsen onnelliseksi. Vasta kun se on oikeasti selvillä, sitä voi alkaa tavoitella.

Vankan onnellisuuden kivijalan perustavat mielestäni turvallisuus ja terveys. Kuvittelisin, että on vaikea olla onnellinen, jos näistä jompikumpi puuttuu. Terveyteen kuuluvat toki sekä fyysinen että mielenterveys. Terveyden hoi…

Iltaa istumaan

Eilinen työpäivä venyi yllättäen - olin töissä aamuyhdeksästä iltaan puoli kymmeneen. Onneksi pystyin käydä ulkoiluttamassa koiran välillä! Töissä oli kyllä hauskaa, sitä en kiellä. Ei se niin pitkältä tuntunut.

Mutta tänään on lauantai ja uudestä työpäivästä huolimatta nyt tuntuu siltä, että olisi syytä tehdä jotain muutakin kuin olla töissä ja tulla kotiin katsomaan televisiota ja nukkumaan.

Niinpä tänään on aika ottaa uusi askel uudessa elämässä, ja lähteä töiden jälkeen yhdelle. Sain kaverin houkuteltua mukaan (ei ollut vaikeaa) ja matkaamme työpäivän päätteeksi pienen matkan päähän paikkaan, joka on molemmille uusi. Salon alueellahan se on (Salo on niin suuri että ei täältä taida olla koskaan tarvetta poistua) mutta ei keskustassa, vaan kauniilla maaseudulla. Olen kuullut paikasta suosituksia luotettavista lähteistä, joten nyt on aika uskaltautua katsomaan, miltä siellä näyttää.

Olen kaivannut elämääni illanistumispaikkaa, jossa ei pauhaisi musiikki eikä juoksisi teinejä jaloissa…

Hyvä talvi

Kuva
Ei ole kuin ajan kysymys, että koska pysyvät pakkaset tulevat ja lumi on maassa. Ensi viikolla vaihdetaan vissiin talviaikaan. Talvi on tulossa, sitä on turha kieltää. Tässä vaiheessa vuotta olen aina erityisen kiitollinen siitä, etten ole taipuvainen masentumaan pimeydestä ja kylmyydestä. Minusta talvi on vain yksi neljästä ihanasta vuodenajasta ja talvea tarvitaan. On onni, että meillä Suomessa on kaikki vuodenajat.


Joulu sen sijaan on asia erikseen, siitä en niin välitä, mutta onneksi siihen hypetykseen ei ole pakko ryhtyä kovin aikaisin ja onhan se loppujen lopuksi aika nopeasti ohi.

Yleinen harha-ajatus (johon olen usein syyllistynyt itsekin) on se, että jos et hiihdä tai laskettele, niin et voi talvisin tehdä ulkona mitään. Puikahtelet vaan kotioven, auton ja työpaikan oven välillä, nopeasti pois ulkoilmasta. Kaupassakäyntikin´tuntuu raskaalta, koska nenä pitää laittaa ovesta ulos vieläkin useammin.

Tänä talvena en aio toimia näin, vaan menen metsään liikkumaan ihan niin kuin mu…

Muutos näkyy ja tuntuu

Elämä on muuttunut ihan erilaiseksi kuin ennen. Olen nyt tiedostaen pyrkinyt omaksumaan ajatusmallin, jossa elän tässä hetkessä. Saatan välillä haaveilla matkoista tai tulevaisuudesta - niinhän kai kaikki tekevät - mutta kaikki tulevaisuuden murehtiminen näyttää jääneen pois. En pelkää huomista, ensi viikkoa tai ensi vuotta. Ennen pelkäsin monenlaista tulevaisuuteen liittyvää, mutta nyt olen lähes absurdilta tuntuvassa tilanteessa: minulla ei ole huolia!

Kuulostaa ihan hullulta, varsinkin kun on tottunut elämään siten, että murehtii vaikka ja mitä, myös hyvin epätodennäköisiä skenaarioita. Nyt elän tässä päivässä. Unelmiani ajatellessani mietin, mitä voin tehdä tänään, jotta olisin huomenna lähempänä unelmieni toteutumista. Ja tottakai kannan samalla tavalla myös vastuuta huomisesta: huolehdin asioistani hyvin, jotta vältän ongelmat tulevaisuudessa. Mutta mitään sellaista en pelkää, mihin en voisi itse vaikuttaa.

Olen onnistunut näissä kahdessa kuukaudessa ymmärtämään, että murehtimin…

Aamut

Kuva
Tänään ei päässyt kuudelta ylös, oli pakko nukkua seitsemään. Töihinmenon kannalta sillä ei ole mitään väliä, tykkään vain herätä montaa tuntia ennen töiden alkamista. Ehtii sitten rauhassa käydä koiran kanssa ulkona ja juoda mukillisen, kaksi tai kolme teetä.

Tämä viikko on tuntunut pitkältä, vaikka olin maanantaina vielä vapaallakin. Mieleni on ihan hyvä ja virkeä, mutta jotenkin olen silti hieman epävireessä. On sellainen olo, etten ole ihan niin reipas ja ryhdikäs kuin minun pitäisi olla tai kuin normaalisti olen. Mutta eiköhän se tästä ohi pian mene.

Eilen jäi Teijon metsissä lenkkeily väliin ja ajoinkin lenkille toisaalle Salossa. On täällä hienoja lenkkimaastoja onneksi muuallakin kuin Teijolla. Mutta siellä ne ovat kyllä ensiluokkaiset.

Odotan kovasti että saan istua alas Salon Luonnonmetsäsäätiön puheenjohtajan kanssa neuvotellakseni siitä, mitä työtä voisin säätiössä tehdä. Osaan kirjoittaa ja kuvittelisin osaavani ainakin lyhyen opetuksen jälkeen päivittää myös verkkosivuja…

Ah autuutta

Kuva
Nyt on palikat kohdallaan! Kahden kuukauden puutostila on lopultakin loppunut: pystyn taas katsomaan Top Gearia. Kyllä olikin kamalat kaksi kuukautta. Minulta on puuttunut teknisiä elementtejä, joilla olisin voinut katsoa Top Gearia television kautta, mutta nyt on läppärit ja piuhat taas kunnossa. Nyt pystyn taas katsomaan myös Hayao Miyazakin elokuvia, joita olen niitäkin kaivannut kovasti. En tykkää läppärin näytöltä katsella ohjelmia, mutta läppäri on oltava, jotta saan tungettua dvd:t johonkin läpeen toistettaviksi...

No niin, huolet ovat siis ohi. Päätin heti suhteen päätyttyä, että vaikka joudun luopumaan monesta asiasta elämässäni, ei Top Gear ole yksi niistä. Se on niin huippuohjelma että sitä on täysin mahdoton yrittää selittää ihmisille, joilla ei ole mitään käsitystä mistä siinä on kyse.

En osaa vieläkään päättää kummasta tykkään enemmän, James Maysta vai Jeremy Clarksonista. Clarkson on röyhkeällä ja sikamaisella tavalla jotenkin kamalan charmikas, May taas on sellainen ih…

Muistoja Islannista

Kuva
Matkakuume pauhaa. Haaveilen Islannista, Lofooteista, valaista, merestä, tuulesta. Haaveilen jopa Huippuvuorista, vaikka en ole siellä koskaan ollut.

Kaveri onneksi pyysi minua mökille meren rantaan. Se on ihana paikka, se mökki. Siellä on niin kaunista, merta, kallioita ja tuulen käppyräisiksi tuivertamia mäntyjä. Siitä tulee meille molemmille oikein hermojenlepuutus- ja akkujenlataushetki.

Tässä matkakuumeiluni pahentamiseksi valokuviani Islannista vuodelta 2000. Kuvat on otettu oikein filmikameralla ja skannattu sitten digimuotoon. Yllättävän hyviä kuvia 12-vuotiaan räpsimäksi, vaikka itse sanonkin.


Lintuharrastukseni eli ensimmäistä kulta-aikaansa Islannin-matkan aikoihin. Voitte kuvitella, minkälaisissa fiiliksissä selailin ottamiani kuvia ja löysin tuon yllä olevan, superhyvän kuvan myrskylinnusta. Myrskylinnut ovat hurjan söpöjä pikku töppäsiipiä. Islannissa nähtiin paljon myös tietenkin esimerkiksi suulia ja erilaisia kihuja sekä pitkällisten haaveiden jälkeen myös isovesipääs…

Unohtamattomien unelmien lista

Kuva
Olen viime kuukausina miettinyt paljon unelmiani ja sitä, mitä oikein haluan elämältä. Tämän parempaa etappia tällaiseen mietiskelyyn ei elämässä taida ollakaan. Listaanpa, mistä kaikesta unelmoin ja olen salaa unelmoinut jo vuosia.

Osa listatuista unelmista on jo totetutunut (kuten viihtyisä työpaikka) ja osaa taas en pysty tai halua toteuttaa ihan lähivuosina (kuten labbiksen tai käärmekalojen hankkiminen) mutta lista on silti aina hyvä pitää esillä. Alleviivatut kohdat ovat vielä to do -listalla.

Lista on samalla kiitollisuuslista, eli siinä on mukana paljon asioita, jotka ovat elämässäni jo ja joista olen kiitollinen.

Arki

- Kaunis koti
- Viihtyisä työpaikka
- Luonnossa liikkuminen useita kertoja viikossa tai päivittäin
- Hyvä ja terve koira
- Kauniit akvaariot
- Leppoisat koti-illat
- Luontoihmisten tapaaminen
- Verkostojen merkittävä laajentaminen
- Rahaa säästössä
- Ihana auto
- Labradorinnoutaja
- Käärmekalat
- Puinen kotitalo
- Talo meren rannalla tai hyvin lähellä merta

Harrastuks…

Enkeleitä ja tosirakkaus?

Kuva
Olin eilen kolmatta ja toistaiseksi varmaan viimeistä kertaa enkelihoidossa. Kyseinen hoito viimeisteli valmiiksi eron vaikeimman vaiheen ja nyt olen täysin valmis jatkamaan elämää rauhassa eteenpäin, taakseni turhaan vilkuilematta. Minusta poistui paljon kipua ja tuskaa, mutta samalla enkelihoitaja huomasi, että energiani on tyystin muuttunut siitä, mitä se oli ensimmäisellä kerralla. Energiani on nyt kirkas ja valovoimainen ja hoidon loppupuolella minusta alkoi huokua sydänenergiaa. Hoidossa ensimmäistä kertaa ollessani olin vielä suhteessa, toinen kerta oli viikko eron jälkeen ja tämä kolmas kerta tuli nyt käytyä kaksi kuukautta eron jälkeen.

Enkelihoitaja on kertonut minulle aiemmista elämistäni, mutta eilinen taisi räjäyttää potin todella. Hän ei tiedä historiaani, mutta kertoi minun eläneen hyvän elämän Ranskassa. Alla hänen kertomustensa mukaan ylös kirjoittamani tarina siitä, kuka olen joskus ollut.


Kerroin enkeliparantajalle hoidon jälkeen eläneeni Ranskassa myös tässä elämäs…

Kirjat kotiin

Kuva
Kaikki tavarat on nyt muutettu. Keittiöni pullistelee laatikoita täynnä kirjoja. Ladon kirjat hyllyihinsä huomenna tai viimeistään maanantaina. Nyt ei kerta kaikkiaan jaksa.

Hyvä uutinen: löysin muutossa kadoksiin joutuneen Hurtsin Happiness-levyni.

Akvaarioissakin on kaikki hyvin.

Ulkona on lauantai, nuorten aikuisten bilepäivä. Sen näki jo reilu tunti sitten, kun ajoin kaupungin läpi kotiin lenkin jälkeen. Kaduilla ihmiset seisoskelivat liian vähäisissä vaatteissa, kylmässä ja kosteassa ja polttivat tupakkaa ja nauroivat. Naisilla oli korkeat piikkikorot ja superkireät farkut.

Minulla on täällä kotona ihan tavallinen ilta vain, koiran, villapaidan, teemukin, sohvan ja television kanssa. Onneksi. En ole koskaan tykännyt myöhäisillan menoista tai viikonloppujen riennoista. Opettelen pitämään olostani yksin kotona ja täytyy sanoa, että ihan hyvin menee jo nyt. Jonain päivänä joku juo iltaisin teetä kanssani, mutta siihen saakka pärjään hienosti omillani.

En tietenkään odota, että unelm…

Herkkua tulossa

Kuva
Saatiin eilen ystävän kanssa idea että mennään Hurtsia katsomaan marraskuussa kun se esiintyy Helsingin vanhassa jäähallissa. Liput on 50 euroa kappale, mutta Hurtsin keikan kerran aikaisemminkin nähneenä tiedän kokemuksen olevan mieletön ja siksi maksan hinnan mielelläni.

Hurts on yksi täydellisimmistä uuden ajan bändeistä, mitä on. Kuuntelen eniten Queenia ja Dire Straitsia, ja uusista artisteista Hurtsin lisäksi vain Mikaa, joskaan Mikan uusin levy ei ole mieleeni. Kaksi ekaa olivatkin täydellisia.

No joka tapauksessa, Hurtsin musiikki on niin uskomatonta, ettei sitä pysty sanoin kuvailemaan. Se pitää kuulla ja ne videot ja keikat pitää nähdä. Videot ovat oikeasti todella tyylikkäistä ja erikoisia. Eikä hommaa haittaa ollenkaan myöskään se, että Theo ja Adam (<3) ovat haastatteluissa aina tosi hauskoja (suosittelen katsomaan juutubesta) ja että varsinkin Adam on myös ihan hullun komea.

Pukumiehet ei yleensä ole mun juttu mutta Hurts on pakettina niin toimiva ja täydellinen että …

Yksinolon alku

Kuva
Kohta tulee kaksi viikkoa täyteen yksinasumista. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen alkanut saada kokemusta siitä, mitä on asua yksin. Ja eihän se ihan kamalaa ole. Minulla on onneksi ihanan kaunis asunto ja vielä ihanampi koira, joilla on molemmilla ollut valtava rooli tämän elämänmuutoksen onnistumisessa.

Aamut olivat aluksi kamalia, mutta nekin ovat alkaneet sujua jo kivasti. Ihmeesti sitä ihminen tottuu ja rentoutuu, kun uudet olosuhteet tulevat edes hiukan tutuiksi.

Kämppä alkaakin olla jo valmis, enää kirjalaatikot pitäisi muuttaa. Suunnittelin saattavani muuton loppuun tulevana maanantaina. Minulla on kolme suurta kirjahyllyä vielä tyhjillään, mikä enteilee, että muutettavien kirjojen määrä ei ole ihan pieni. Onneksi saan apujoukkoja muuttoon. Samalla saan mainion mahdollisuuden varmistaa, ettei kirjahyllyihini päädy enää mitään roskapaperia, kuten vanhoja kouluvihkoja tai muuta.

Kun kaikki tavarat on muutettu, voin lopultakin myydä toisen autoni pois. Nyt sitä on vielä tarvitt…

Koti-illat

Kuva
Pieniä rutiineja uudessa kodissa on päässyt jo syntymään. Parhaat päivät ovat niitä, kun tulen töistä suoraan kotiin, nappaan koiran mukaan ja ajan maalle lenkille. Sieltä palatessani touhuan kotona jotain pientä ja katselen televisiota. Keitän itselleni ison mukillisen teetä ja menen maate. Sellaisia minun ja koiran illat nyt pitkälti ovat.

Talvella en aio enää ajaa kaupungista maalle lenkille, en ainakaan joka päivä. Silloin lenkkeillään kaupungissa, niin ei tarvitse liukastella auton kanssa turhan päin.

Sain akvaariot äsken valmiiksi ja nyt on teeaika.

Eipä elämän sisältö nyt mitään ihan huippua ole, mutta olen tyytyväinen että se on edes siedettävää. Olisi ihan mahdollista, että elämäni olisi nyt aivan kamalaa. Mutta se ei ole. Se on ihan siedettävää. Välillä kivaa, välillä ihan tavallista, välillä hiukan surkeaa. Mutta siedettävää yhtä kaikki.

Onneksi minulla on koira. Olisin jo varmaan seonnut ilman sitä.


Akvaario kasvattaa luonnetta

Kuva
Eilen taisi olla elämäni raskain vapaapäivä - kahden akvaarion muutto. Yhteensä paikkaa vaihtoi 480 litraa vettä. Olen vielä näin seuraavanakin päivänä aivan totaalisen uupunut, lähinnä henkisesti, koska akvaarioiden muutossa voi niin moni asia mennä vikaan ja stressasin tuota päivää ihan kamalasti.

Minun piti illalla palkita apujoukkoni ravintolaillallisella, mutta hommassa menikin niin myöhään, että ei jaksettu enää ravintolaan lähteä. Illallinen on kyllä vielä tiedossa, joku toinen ilta.

Nyt akvaariot ovat paikallaan ja kalat ovat niissä takaisin. Vesimäärät ovat vielä vajaat, täytän ne loppuun tänään tai huomenna. Työmäärä jo tämänkin pisteen saavuttamiseksi on ollut karmea. Ystävä oli auttamassa tyhjentämisissä, kantamisissa ja roudaamisessa paikkakunnalta toiselle, mutta uudessa osoitteessa piti vielä hälyttää siskokin paikalle kaksimetrisen vatupassin kanssa varmistamaan, että tankkien pöydät ovat suorassa, eivätkä pätkääkää kierossa. Sen asian kanssa ei nimittäin ole pelleilem…

Ihana Henni

Onnittelut elämänmuutoksesta

Kuva
Työviikonvaihde takana, huomenna on vapaapäivä. Tai siis palkaton työpäivä, koska palkkatyön sijaan joudun muuttamaan kaksi suurta akvaariota vanhasta osoitteesta uuteen. Jummijammi, se on kaamea työ mutta onpahan se sitten ainakin tehty huomisiltaan mennessä.

Sain tänään puhelun ihanalta kummitädiltä, joka halusi onnitella minua elämänmuutoksesta. Voi miten ihana asenne! Tähän saakka olen saanut kaikilta valtavasti tukea ja lohdutusta, joka on kaikki tullut todellakin tarpeeseen, mutta kyllä minua tuo onnittelukin todella hymyilytti. Tässä kohtaa eroprosessia se alkaa ehkä olla jo paikallaan. Onnittelu sai minutkin näkemään tilanteen vähän uudella tavalla. Hyvällä tavalla.

Olen alkanut lämmitellä valokuvaamisharrastusta taas viimeisen viikon aikana. En olekaan aikoihin kuvannut samalla tavoin kun taas nykyään. Aiemmassa kodissa tuli kuvattua kaikenlaisia sieviä sisustusjuttuja, mutta nyt olen alkanut jälleen kuvaamaan luontoa ja kokonaan uudenlaisia kohteita.

Kohta taitaa olla aika k…

Lauantai-illan riennot?

Kuva
Onneksi baareissa ei ole pakko käydä. Olen aina inhonnut baareja monestakin syystä. Hämäryys, huono musiikki, myöhäinen ilta ja alkoholinhuuruiset ihmiset ovat kaikkea muuta kuin hyvältä kuulostava yhdistelmä. Paljon mieluummin vietän lauantai-iltaa missä tahansa muualla, kuten vaikkapa koirulin kanssa kahdestaan kotona Gleeta katsellen ja teetä juoden.
Eri asia olisi, jos Salossa olisi edes yksi kunnon irkkubaari tai edes sen tapainen. Siis paikka, jonne voi mennä oluelle ja aikaa viettämään, katsoa ehkä jotain peliä ja jutella kavereiden kanssa. Mutta ei mikään räkälä. Ettei olisi kovaa musiikkia, tanssivia ihmisiä eikä vilkkuvia valoja. Vain pöytiä, olutta ja mukavaa tunnelmaa. Mutta ei Salossa ole sellaista paikkaa. (Vaikka olisikin niin en minä siellä tosin ainakaan tänään olisi. Tämä ilta on täydellinen kotona. Telkkarista tulee Karate Kid enkä vieläkään voi lakata ihmettelemästä, kuinka Jaden Smith voi joka tavalla olla niin täydellinen isänsä kopio.)
Viime viikot olen syventy…

Lauantain tunnelmia

Kuva
Ihmeellisen hyvin sitä sopeutuu uuteen tilanteeseen ja kotiutuu uuteen kotiin, kun perusasiat ovat kohdallaan. Tajusin aamulla asuneeni uudessa kodissani vasta vajaan viikon, mutta tämä todella tuntuu jo kodilta. Tuntuu, kuin olisin ollut täällä jo pitkään.

Tänään jää Teijolla lenkkeily välistä töiden takia. Tässä postauksessa siis kuvituskuvia eiliseltä lenkiltä.

On nimittäin viikonlopputyövuoro napsahtanut kohdalle, mutta sepä ei haittaa mitään. En ole koskaan ollut mikään viikonlopun viihde-eläjä, joten minulle on aivan yhdentekevää, onko minulla arki- vai viikonvaihdevapaita.


Eilen oltiin tietenkin lenkillä ihanissa merimaisemissa ja sen jälkeen ajoin vielä vanhempieni luota hakemaan hieman muuttotavaroita. Pian siellä ovat jäljellä enää loputtomat ja tolkuttoman painavat kirjalaatikot, joiden muuttamisesta en mitenkään selviä yksin.

Illalla laittelin vielä tavarat paikoilleen, järjestin vaatteet henkareilla tangoille ja laiton olohuoneen verhot paikoilleen. Keittiössä on vielä hä…