Tekstit

7 + 1 kuvaa torstai-illasta Sodankylässä

Kuva
Kävimme ilta-ajelulla Syväjärven, Unarin ja Kieringin kylissä.










Omakuva

Kuva
Olin kai ohittanut pahimman teini-iän jo ennen kuin selfiet tulivat muotiin. Ehkä siksi en koskaan saanut oikein kiinni siitä juonesta, että miksi omasta naamasta pitäisi koko ajan jakaa kuvia somessa.

Someriippuvuus on väkevä väylä turhaan stressiin. Oma naama kuvataan ja laitetaan huomionnälässä esille muiden arvosteltavaksi, vaikka vallan hyvin tiedetään, että myös ikävää kommentointia voi tulla. Sekin on jo paha, jos ei tule tarpeeksi tykkäyksiä. Juuri jokin aika sitten oli oikein uutisissa siitä, kuinka some-postausten vähäinen tykkäysmäärä aiheuttaa kamalaa stressiä monelle.

Kai siinä postaaja sitten miettii, mikä itsessä on vikana, kun ei postauksesta tykätä. Postauksen alkuperäinen idea, saada tuntea itsensä hyväksytyksi, kääntyy itseään vastaan.

Silti tänään minäkin otin muutaman kuvan itsestäni. Koin, että oli jo uuden kuvan aika - edellinen varsinainen kasvokuva minusta on viime lokakuulta. Valokuva näyttää ja tallettaa parhaimmillaan monta sellaista asiaa, joita peilistä e…

Uurtokeino - Paulaharju, osa 2

Kuva
"Koira nosti nokkaansa, tunnusteli ilmaa tuolta ja täältä ja lähti vetämhään vastatuuleen. Sieltä jostakin tuli tuulen matkassa viljan tuntua, mistähän tuli, mutta tuttua oli. Somasti se kosketteli kosteaa kuononpäätä. 

Kyllä vanha metsänkävijä ja kiveliön juoksija tiesi, mitä se oli ja mistä se tuli."

Samuli Paulaharju, Sompio (1939)


7 syytä miksi Sodankylä

Kuva
Huomaan lörpötelleeni pitkät pätkät ajatuksia siitä, kuinka Sodankylää voisi kehittää joko matkailun tai kirkonkylän viihtyvyyden kannalta. Nyt on kuitenkin aika keskittyä kehumiseen: Sodankylä oli meidän valintamme kunnaksi, josta ostimme oman kotimme, emmekä ole tuota päätöstä katuneet.

Tässä hieman ajatuksia siitä, miksi Sodankylässä on hyvä olla. Ensimmäiset viisi syytä kertovat ajatuksistani ja huomioistani muuton jälkeen, mutta viimeiset kaksi syytä ovat ne alkuperäiset syyt, miksi päätimme alun perinkin tänne tulla. Siinä päätöksessä yhdistyivät parhaalla mahdollisella tavalla järki ja tunteet...

1. Ystävälliset ihmiset

Naapurista kunnan virkailijaan ja oman kylän väestä naapurikyläläisiin täytyy sanoa, että väki täällä on ollut meitä kohtaan todella ystävällistä. Mutta on syytä määritellä ystävällisyys tarkemmin: ystävällisyys ihmisten kesken ei aina välttämättä ole aitoa. Joku voi olla ystävällinen urkkiakseen tietoja ja juorutakseen selän takana, tai hyötyäkseen jotakin. Sell…

Ennen ja jälkeen: kurkkauksia kotiin

Kuva
Talon pintaremppa alkaa puolen vuoden jälkeen olla melko hyvällä mallilla. Taloon muutaessamme tilanne oli lähes kriittinen: 70-luvulla rakennettu omakotitalo oli värien puolesta alkuperäisessä kuosissaan vihreänä, keltaisena, ruskeana, sinisenä, kirkuvan oranssina, punaisena... Näkymä oli oikeastaan joka huoneessa melko hurja, vaikka varmaan on aikoinaan ollut hyvinkin moderni.

Reiluuden nimissä otin jälkeen-kuvatkin vain kännykällä, kuten ennen-kuvatkin oli otettu. Ennen-kuvat ovat muistaakseni peräti ihan ensimmäiseltä illaltamme, kun olimme muuttaneet.


Talossa oli kuitenkin monta hyvää ominaisuutta. Hinta oli edullinen, tilaa on vähintäänkin riittävästi ja sijainti omassa rauhassa, hyvällä paikalla olevassa kylässä on juuri mieleisemme. Pihatie ei ole vaivalloisen pitkä pidettäväksi lumesta puhtaana. Piha on suuri ja kauniin metsäinen, jokirantoineen kaikkineen. Jonkinlainen pihavarastokin tuolla tönöttää tukevasti pystyssä, ja talon raamit ovat kaikkineen kunnossa.


Kun rahaa ei k…

Ilta Porttipahdalla

Kuva
Minä tunnen onnellisuutta siitä, että melkeinpä koska vain voi lähteä tutkimusretkelle. Ainakin iltaisin ja viikoloppuisin se onnistuu ilman tarvetta minkäänlaisille harkitsemistoimenpiteille. Ei tarvitse miettiä, mistä löytäisi hienoja paikkoja - niitä on koko kulmakunta täynnä, kaikkialla minne menee. Eikä tarvitse miettiä lasten viihtymistä tai nukkumaanmenoaikoja - lapsiarjelle minä en elämääni uhraa.

Voi vain päättää kohteen, nousta autoon ja lähteä, vaikka olisi jo myöhäkin, ainakin kesällä.

Eilen illalla tutkimme työhuoneeni seinällä koko komeudessaan levittäytyvää Sodankylän karttaa ja vertailimme suuren kunnan sellaisia nurkkia, joissa emme ole vielä käyneet. Seipäjärven kulmakunta oli jo vankka vaihtoehto, mutta yhteistuumin innostuimme tällä kertaa kuitenkin Porttipahdan tekojärven eteläpuolella luikertelevasta tiestä ja päätimme, että sinne mennään.

Taivas oli harmaa, ja päivällä oli ryskännyt ukkonen. Tuntui hyvältä istahtaa autoon ja lähteä seikkailuun.


Poikkesimmme osta…

Näkymä Nattaselta kohti koillista ja itää - Paulaharju, osa 1

Kuva
"Maan mustiin uumeniin ne on perustettu, Manalan vierikallioihin, mutta sinisinä ne nousevat taivaansineen saakka taikka valkoisina piiloutuvat pilvenkumuraan. Etpä aina tiedä, tunturiko vai pilvi, tunturin takaa kohoava pilvenjönkkykö vai pilvistä katsova tunturinharja."
Näin Samuli Paulaharju kuvailee näkymää Pyhä-Nattasen huipulta koilliseen ja itään kirjassaan Sompio (1939).
Tämä on Paulaharju-sarjani ensimmäinen osa. Kuvaan Paulaharjun Sompiossa mainitsemia paikkoja ja kirjoitan oheen lainauksen kirjasta. Sain kirjan jälleen juuri luettua - ja nyt aloitan sen alusta.